Mitä vapaamuurarius on — Ihmisyyteen kouluttautumisen yhteisö

Vapaamuurarit on yksi maailman vanhimmista, suurimmista ja kansainvälisesti laajimmista henkisen kehityksen liikkeistä.
Vapaamuurarit opettavat jäseniään symboliikan ja allegorioiden avulla. Vapaamuurarit tahtovat herättää jäsenensä ajattelemaan, kysymään ja etsimään. Opetus tapahtuu pääasiassa eri asteiden salaisten rituaalien muodossa. Vapaamuurarien toimintayksiköitä sekä myös vapaamuurarien kokoontumispaikkoja kutsutaan suomen kielessä loosheiksi, looseiksi tai loošeiksi. Sana tulee työmaakoppia tarkoittavasta sanasta lodge.

Vapaamuurarius perustuu keskiaikaisten kivenhakkaajien ja katedraalinrakentajien ammattikuntaan. Nykyaikainen vapaamuurarius syntyi Skotlannissa ja Englannissa 1600-1700-luvuilla. Merkkipaaluna kehityksessä pidetään ensimmäisen suurlooshin perustamista Lontoossa vuonna 1717. Vapaamuurariliike on haarautunut moniksi itsenäisiksi järjestöiksi. Näistä yksi on LeDroit Humaine – Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö Miehille ja Naisille.
Vapaamuurari looshit harjoittavat resurssiensa mukaan hyväntekeväisyyttä.

Pitkä historia

Nykyaikaisen vapaamuurariuden katsotaan syntyneen vuonna 1717, kun englantilaiset vapaamuurariloosit perustivat keskusjärjestökseen Lontoon Suurlooshin. Vapaamuurariaate levisi 1700-luvulla sotilaiden, kauppiaiden, merenkulkijoiden ja muiden vapaiden miesten mukana eri puolille maailmaa.

Perinteisesti vapaamuurarius on mahdollista vain miehille, jotka uskovat yhteen jumalaan, mutta jokaisen jäsenen jumalakäsitys on tämän yksityisasia, josta ei keskustella. Niinpä valtavirran vapaamuurarijärjestöt ovat uskonnollisesti vapaamielisiä, ja samaan looshiin voi kuulua eri uskontokuntien edustajia ja myös uskontokuntiin kuulumattomia miehiä, jotka kuitenkin tunnustavat uskovansa yhteen jumalaan. Kuitenkin on myös puhtaasti kristillistä vapaamuurariutta, kuten ruotsalainen järjestelmä, joka toimii kaikissa Pohjoismaissa. Myös monet valtavirran eurooppalaisen vapaamuurariuden liitännäisasteet, myös Suomessa, edellyttävät jäseniltään kristillistä uskoa.

Vapaamuurariksi haluavan on itse ilmaistava kiinnostuksensa jäsenyyteen, esimerkiksi ottamalla yhteyttä tuntemaansa vapaamuurariin. Vapaamuurarilooshin jäseneksi pyritään kolmen järjestöön jo kuuluvan jäsenen suosituksesta. Tutkijalautakunnan suorittaman haastattelun jälkeen jäsenehdokkaan hyväksymisestä äänestetään looshissa. Jäseneksi pääsy edellyttää looshin muiden jäsenten yksimielistä hyväksymistä. Lopullinen jäseneksiotto tapahtuu vanhan perinteen mukaisesti noudattaen rituaalia, jossa jäseneksi pyrkivä henkilö sitoutuu säilyttämään järjestön salaisuudet antamassaan vakuutuksessa.

Kansainvälisesti vapaamuurareihin on arvioitu kuuluvan yli viisi miljoonaa jäsentä, ja yksistään Suomessa yli seitsemän tuhatta. Kuuluisia järjestön jäseniä ovat olleet muun muassa säveltäjät Wolfgang Amadeus Mozart ja Jean Sibeliussekä presidentti Risto Ryti.

Säännöllisyys

Muurariuteen kuuluu säännöllisyys ja ammattikuntamuurariudessa looshit kokoontuvat kerran kuussa. Lisäksi eri looshit kokoontuvat mm. kesäisin yhteisiin looshikokouksiin.

Le Droit Humain

Alkujaan vapaamuurarius oli täysin miesten maailma. Vuonna 1882 ranskalainen Maria Deraismes vihittiin vapaamuurariksi. Hän oli tiettävästi ensimmäinen nainen, joka hyväksyttiin tunnustetussa ja säännöllisessä loosissa vapaamuurariksi. Maria Deraismes yritti innokkaasti parantaa naisten oikeuksia Ranskassa tukenaan miehen ja naisen tasa-arvoisuutta kannattava lääkäri ja vapaamuurari Georges Martin.

Vuoden 1848 vallankumouksen jälkeen Ranskassa oli alkanut kehittyä naisten vapautusliike. Oli perustettu naisasiayhdistyksiä kannustajinaan yhteiskunnallisessa asemassa olevia naisia sekä miespuolisia poliitikkoja ja vapaamuurareita. Vuonna 1866 oli perustettu naisten oikeuksien puolustamiseksi yhdistys, jonka perustajiin kuului myös toimittaja ja kirjailija Maria Deraismes. Samanaikaisesti eräät vapaamuurariloosit esittivät, että naisille tulisi suoda kaikki samat oikeudet kuin miehillekin, mukaan lukien vapaamuurariuteen hyväksyminen. Useat vapaamuurarijärjestöt kuitenkin vastustivat tällaista ehdotusta.

Vuonna 1868 ranskalainen vapaamuurarijärjestö Le Grand Orient de France järjesti keskustelutilaisuuksia sen johdosta, että papisto oli voimakkaasti hyökännyt vapaamuurariutta ja naisten vapautusliikettä vastaan. Grand Orient pyysi Maria Deraismesia avaamaan ensimmäisen keskustelujakson.

Joitakin vuosia myöhemmin Georges Martin, Pariisin kaupunginhallituksen jäsen, joka oli 1879 saanut vapaamuurariuden kolme ensimmäistä astetta, oli perustamassa La Grand Loge Symbolique Ecossaise -nimistä suurloosia. Martin ehdotti myös naisten ottamista vapaamuurariuteen. Hän kannusti Les Libres Penseurs -loosia eroamaan La Grand Loge Symbolique Ecossaisesta ja vihkimään Maria Deraismes vapaamuurariuteen. Tämä toive toteutui 14. tammikuuta 1882. Kaikki muurarijärjestöt, La Grand Loge Symbolique Ecossaise mukaan luettuna, julistivat hänen vastaanottamisensa säännöttömäksi eli vanhojen maamerkkien vastaiseksi. Tämän vuoksi useita jäseniä erosi myös hänet vihkineestä loosista.

Maria Deraismes erosi loosin työrauhan säilyttämiseksi Les libres Penseurs -loosista ja jatkoi taistelua naisten oikeuksien parantamiseksi yhteiskunnassa. Georges Martin yritti vakuuttaa yhä useampia miesmuurareita suopeaksi naisten hyväksymiseksi vapaamuurariuteen.

Ryhmällä naisten oikeuksia ajavia naisia oli tapana kokoontua Maria Deraismesin kotona Pariisissa osoitteessa 72 Rue Cardinet. Maria Deraismes vihki 14. maaliskuuta 1893 kuusitoista naista vapaamuurariuteen. Kun Georges Martin liittyi samana päivänä joukkoon, muodostettiin yhteisvapaamuurari-loosi. Perustajat allekirjoittivat 4. huhtikuuta 1893 La Grande Loge Symbolique Ecossaise Mixte de France Le Droit Humain perustamiskirjan. Pariisissa osoitteessa 33 Rue Jacob kokoontuva loosi oli avoinna kaikille sukupuoleen, rotuun, kansallisuuteen, uskontoon tai filosofiaan katsomatta.

Maria Deraismesin kuolema vuonna 1894 ei pysäyttänyt Le Droit Humain -loosin kehitystä. Vuonna 1895 loosin jäsenmäärä oli 50 ja kasvoi hyvää vauhtia. Päämaja siirtyi osoitteeseen 51 Rue Cardinal Lemoine, jossa saatiin käyttöön suuremmat tilat.

Ensimmäinen loosi Ranskan ulko-puolelle perustettiin 16. elokuuta 1896 Zürichiin Sveitsiin. Kun toiminta levisi Pariisin ulkopuolelle ja ulkomaille, Le Droit Humain -loosista muodostettiin Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain. Järjestön hallinnollinen elin korkein neuvosto perustettiin Pariisissa 11. toukokuuta 1899.

Järjestön suomenkielinen nimi oli ensin Kansainvälinen Yhteis-Vapaamuurarijärjestö Le Droit Humain ja nykyään nimi on Kansainvälinen Vapaamuurarijärjestö Miehille ja Naisille LE DROIT HUMAIN.

Toiminta Suomessa alkoi vuonna 1920, jolloin ensimmäiset suomalaiset looshit perustettiin. Suomenkielisiä loosheja on nykyään Helsingissä, Turussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Oulussa. Helsingissä toimii myös ruotsinkielinen ja Tallinnassa sekä Tarttossa vironkielinen looshi.